Kirjoittanut Kimmo Kumpulainen, SkillzzUpin perustaja ja opettaja

Minusta ei ole kuulunut useisiin kuukausiin mitään. Syy on, että päätin viimeisen lukuvuoden keskittyä kuuntelemiseen ja vähentää oman viestintäni minimiin. Olen nyt pyytänyt palautetta omissa koulutuksissani, kysynyt oppilailta, opettajilta, rehtoreilta, huoltajilta, millaista on hyvä arviointi, sekä olen teettänyt puolueettoman tutkimuksen ja tehnyt kuntien kanssa yhteiskehittämisprojekteja. Tässä tiivistelmä muutamista näkökulmista, joita olen oppinut viimeisen vuoden aikana.

1) Arviointi sana ymmärretään eri tavoin

Millaista on hyvä arviointi? Tällä avauksella ei tarvitse kauaa odottaa mielipiteitä, ja usein ne ovat melko voimakkaita hyvässä tai pahassa. Joskus olen käyttänyt hieman rajatumpaa kysymystä, esim. miten oppimista tulisi arvioida? Tällöinkin vastausten laajuus on yllättänyt minut.

Miksi arvioin? Tämä on mielestäni yksi parhaita aloituskysymyksiä, kun aletaan rakentamaan yhteistä ymmärrystä, mitä toinen ajattelee arvioinnista ylipäätään.

Tässä muutamia esimerkkejä opettajilta saamistani vastauksista kysymykseen: ”Miksi arvioin?”

  • Minun pitää tietää mitä oppilas osaa, jotta voin ohjata heitä
  • Haluan kannustaa ja kertoa suullisesti heti oppilaalle, jos huomaan hänen tehneen jotain hyvin tai että hänen pitäisi parantaa jotain osa-aluetta
  • Laki ja opetussuunnitelma velvoittaa minua arvioimaan
  • Kriteerien mukaan annetun numeron avulla oppilas voi nähdä kuinka hyvin hän saavutti opetussuunnitelman tavoitteet tänä vuonna

Jokainen näistä edellisen listan vastauksista ovat hyviä syitä arvioida, mutta paljastaa heti, että sana arviointi ymmärretään hyvin eri tavalla. Osa opettajista pohtii opettajan velvollisuuksia, omien menetelmien yksilöllistämistä, motivointia, vuorovaikutusta oppilaiden kanssa tai oppilaan ymmärrystä. Toiset puhuvat diagnostisesta arvioinnista, toiset formatiivisesta tai summatiivisesta arvioinnista yhtä aikaa, samassa lauseessa, ilman sen suurempaa erittelyä. Miksi arvioin – on siis mielestäni hyvä aloituskysymys, jolla saadaan keskustelu alkuun.

Jos koulussa tai opettajatiimissä halutaan kehittää arviointia yhtenäisempään suuntaan, niin seuraavaksi olen tuonut mm. seuraavia kysymyksiä keskusteluun:

  • Ketä varten arviointia tehdään (opettaja, oppilas, vanhemmat, hallinto…?)
  • Kuka arviointia tekee (opettaja, oppilas, muut oppilaat, muut kasvattajat, virkamiehet…?)
  • Millä keinoilla arviointia tehdään (projektit, kokeet, esityksen, portfoliot, värivalot, itsearviointiasteikot…?)
  • Miten arviointituloksia kootaan yhteen (esim. oppilaan muistissa, opettajan päässä, opettajan vihkossa tai sähköisessä sovelluksessa…?)
  • Kuka näkee arvioinnin tulokset (opettaja, oppilas, muut oppilaat, vanhemmat, hallinto jne?)
  • Milloin arviointia tehdään (lukuvuoden alussa, päivittäisessä opetuksessa, lukuvuoden lopussa?)
  • Mitä kertyneellä arviointitiedolla tehdään (motivoidaan, asetetaan päivitettyjä ja yksilöllisiä tavoitteita, oppilas tai opettaja valitsee seuraavien töiden vaikeustason, kilpaillaan yksin tai joukkueena…?)

Olen siis oppinut, että on syytä käyttää riittävästi aikaa keskusteluun sanasta arviointi, kuunnella muita ja ymmärtää yhteisen ymmärryksen vaatima aika, ennen kuin aletaan suunnittelemaan koulun yhteisiä arviointikäytänteitä.

2) Formatiivisen arvioinnin pitää olla motivoivaa ja selkeää

Oppilaat haluaisivat saada enemmän palautetta omasta tekemisestään. Jokainen meistä haluaa olla arvostettu ja huomattu persoona. Saamamme palaute vaikuttaa voimakkaasti minäkuvaamme ja motivaatioomme lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Havaintojeni mukaan, opettajat antavat jo nyt keskimäärin paljon palautetta oppilaille. Jokaisella opettajalla on eri tyylejä, esimerkiksi kommentoimalla marginaaliin oppilaiden kirjallisia tuotoksia, kehumalla ääneen hyvää suoritusta oppitunnilla tai vaikkapa jakamalla papukaijatarroja vihkoihin. Tällainen välitön palaute on tärkeää, se motivoi ja auttaa jatkamaan hyviä suorituksia tai tekemään pieniä parannuksia omaan työskentelyyn.

Ongelmaksi osa oppilaista kuitenkin kokee, että he eivät ymmärrä koulussa käynnin tarkoitusta tai eivät hahmota omaa kehitystään. Eilen saatu positiivinen palaute voi vielä tuntua kivalta oppilaasta, mutta sen sisältö on jo unohtunut. Opettajalle voi olla hyvinkin selvää, mitkä ovat oppiaineen tavoitteet ja kuinka hyvin kukin oppilas on niitä saavuttanut. Nämä tiedot voivat olla jopa tallessa opettajan muistivihkossa tai opettajan rajattomassa muistissa. Usein opettajilla ei kuitenkaan ole selkeää keinoa auttaa oppilasta itseään hahmottamaan omia vahvuuksiaan tai kehityskohteitaan tai osa-alueita, joissa ko. oppilas on edistynyt.

Osalla yhteistyökouluistamme oli käytössä jokin oppilaiden hahmotusta helpottava paperilomake tai ohjelmisto, joka oli arvioinnin apuväline ja jonka avulla oppilaat ja opettajat voivat seurata oppimista, taitojen kehitystä ja auttaa palastelemaan lukuvuoden eri tavoitteet oppilaan ymmärtämälle tasolle. Yksi tukityökalujen tärkeimmistä tehtävistä olikin auttaa oppilasta hahmottamaan selkeästi, mitä taitoja opiskellaan tulevaisuudessa, mitä taitoja harjoitellaan nyt ja mitä taitoja on harjoiteltu jo, ja miten ne sujuivat. Tukityökalun avulla arviointi voidaan toteuttaa pienissä paloissa ja pikku hiljaa yksittäisistä arvioista alkaa muodostua kuva kokonaisuudesta.

3) Formatiivisen arvioinnin tulee olla säännöllistä ja helppoa toteuttaa

Opetussuunnitelman tekstit ovat todella laajoja sekä vaikealukuisia oppilaille, joten osa opettajista oli pilkkonut koko vuoden tavoitteet pienemmiksi ja selkokieliseksi versioksi, jotka oppilas pystyy hahmottamaan paremmin. Meidän aivomme kehittyvät aina 25 ikävuoteen asti (lue lisää), joten nuoren oppilaan hahmottama aikajänne voi olla vain viikkoja tai jopa vain päiviä. Tämä realiteetti on hyvä muistaa, kun opettaja pohtii, kuinka usein arviointia tehdään, kuinka laajoja tavoitteita kannattaa asettaa ja lopulta arvioida.

Olen nähnyt käytäntöjä, jossa formatiivinen arviointi toteutetaan vain muutaman kerran vuodessa, sopimalla yksilöllinen keskusteluaika jokaisen oppilaan (ja joskus oppilaan vanhempien) kanssa. Usein opettaja on valmistautunut keskusteluun täyttämällä omia kirjallisia arviointejaan ja kertomalla niitä keskustelun aikana oppilaalle (ja vanhemmille). Usein arviointikeskusteluissa halutaan ottaa huomioon oppilaan itsearvio, mutta tällaisessa tilanteessa se on mahdollista toteuttaa lähinnä kysymällä oppilaalta, ”miten olet mielestäsi saavuttanut tavoitteet viimeisen kuuden kuukauden aikana?”, ja opettaja kirjaa sitten oppilaan vastauksia lomakkeelle. Edes harva aikuinen pystyisi analysoimaan omaa tekemistään noin laajan kysymyksen edessä, saatikka oppilas, jolla on ollut satoja tai tuhansia pieniä tehtäviä ja oppimisen tavoitteita tuona aikana. Omasta mielestäni tällainen puolivuotinen arviointikeskustelu on silkkaa ajanhukkaa kaikille osapuolille.

Yksi suurimmista formatiivisen arvioinnin esteistä, joka mainittiin useimmiten, on ajan puute. Opettajat kokevat, että läpikäytäviä asioita on niin paljon, että millekään arviointimenetelmälle ei jää aikaa. Useat opettajat eivät nähneet arviointia oppimis- tai ohjaamistilanteena, vaan ylimääräisenä työnä, joka pitää tehdä oppitunnin jälkeen ja energia ei siihen riitä. Osa opettajista oli kuitenkin ottanut arvioinnin osaksi päivittäisiä oppitunteja ja piti sitä kriittisenä ohjausvälineenä. Esimerkkejä oppitunnilla tehtävästä arvioinnista oli yhteiset tavoitteiden avaamiset ennen harjoittelua, niiden esillä pitäminen oppimisen aikana ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi harjoittelun osana. Arvioinnin toteuttamiseen oli lukuisia tapoja ja osa opettajista on ottanut ne päivittäisen luokkatyöskentelyn avuksi (lue täältä muutama idea lisää).

Olen nyt alkanut ymmärtämään näiden opettajan harteilla olevien paineiden määrää, joten olemme kehittämässä menetelmää, jolla arviointitietoa voidaan kerätä automaattisesti oppitunnilla tehtävistä suorituksista. Tieto kootaan kaikille osapuolille esitettävään ja selkeään muotoon, huolimatta siitä mitä digitaalisia välineitä opettaja haluaa käyttää. Mutta kerron siitä sitten myöhemmin, kun se on kehitetty ja testattu nykyisten käyttäjiemme kanssa yhteistyössä.

4) Oppilaiden itsearviointitaidot kehittyvät vuosien harjoittelun myötä

Opettajat kertoivat, että osa oppilaista tuntuu hallitsevan realistisen itsearvioinnin jo ensimmäisillä vuosiluokilla. Tämä lienee yksilötasolla totta, mutta keskimäärin oppilaiden realistiset itsearviointitaidot kehittyvät vuosien harjoittelun tuloksena. Myös viime lukuvuonna teettämämme tutkimus vahvisti tätä oletusta, sillä ylempien vuosiluokkien oppilaiden ja opettajan antamien arviointien välillä oli suurempi korrelaatio kuin alaluokkien arvioissa. Myös oppilaiden yleinen suoritustaso vaikutti tutkimuksen mukaan itsearviointien realistisuuteen. 53 % heikommin suoriutuneista oppilaista yliarvioi ja samaan aikaan 16 % paremmin suoriutuneista aliarvioi suoriutumistaan itsearvioinneissaan, verrattuna opettajan antamiin arvioihin.

Opetuksessa kehitetään oppilaiden edellytyksiä itsearviointiin antamalla tilaa oppimisen ja opintojen edistymisen pohdintaan ja kehittämällä itsearviointitaitoja. Oppilaita ohjataan niin yksilöinä kuin ryhmänä havainnoimaan oppimistaan ja sen edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettajat auttavat oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi parhaita toimintatapoja.  (POPS 2014, s 48, OPH)

Tämä edellä mainittu perusopetuksen opetussuunnitelmasta otettu kappale on mielestäni lohdullinen sekä opettajille että oppilaille. Sen mukaan koulun tehtävä on auttaa oppilaan itsearviointitaitojen kehittymisessä, ei niinkään tähdätä täydellisen tarkkaan, kriteerien noudattamiseen ja niiden mukaiseen arviointiosaamiseen. Mielestäni itsearvioinnin opettamisessa on onnistuttu, jos oppilas itse ymmärtää, miksi itsearviointia tehdään ja että hän lopulta pystyy myöhemmin elämässä itse valitsemaan mitä ja milloin omassa toiminnassaan arvioi ja säätää toimintaansa sen mukaisesti.

Tässä oli tiivistelmä muutamista asioista, joita opin kuuntelemalla viimeisen vuoden aikana. Päätin, että jatkan samalla linjalla tänäkin vuonna, joten kaikki yhteydenotot ovat tervetulleita. Vaihdetaan ajatuksia avoimin mielin ja opitaan arvioinnista lisää yhdessä!