Kirjoittanut Kimmo Kumpulainen, SkillzzUpin perustaja ja opettaja

”You take the blue pill, the story ends. You wake up in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill, you stay in Wonderland, and I show you how deep the rabbit hole goes.” ―Morpheus, to Neo in the movie Matrix

Kuvitellaan tilanne, jossa perinteisen koulukunnan metsuri saisi valita käyttöönsä uuden työkalun. Ensimmäinen vaihtoehto olisi uusi oranssi-mustakahvainen Fiskarsin saha. Toinen puolestaan täysimittainen metsäkone, jonka käytön opetteluun menisi ainakin vuosi, mutta joka nostaisi työn tuottavuuden 100-kertaiseksi. Kummanko hän todennäköisemmin valitsisi? No tutun sahan tietenkin!

Education Week julkaisi artikkelissaan voittoa tavoittelemattoman SRI International – Center for Technology in Learning -instituutin tutkimuksen siitä, millaisia digitaalisia työkaluja opettajat valitsevat käyttöönsä. Tulokset osoittavat, että opettajat valitsevat eniten itselleen tuttuja, nykyisiä toimintamalleja ylläpitäviä ohjelmistoja. Huomion arvoista on se, että seurantatutkimuksessa oppimistuloksissa ei näissä tapauksissa havaittu juurikaan positiivista muutosta. Jos taas opettajat ovat valmiita omaksumaan uusia toimintamalleja ja niitä tukevia työkaluja, uudella teknologialla on mahdollista saavuttaa merkittävää edistystä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään.

– Jos halutaan hyödyntää opetusteknologiaa, jolla on aitoa vaikutusta oppimistuloksiin, pitää huolehtia myös opettajien riittävästä tuesta ja ohjemateriaaleista. Ja lopulta ajatella kokonaan uusiksi se, mihin aikaa kouluissa viime kädessä käytetään, vahvistaa SRI Internationalin johtaja Barbara Means.

No pain, no gain

SRI Internationalin tutkimustulokset tukevat myös omia havaintojani. Ne koulut ja opettajat, joilla uuden opetussuunnitelman mukainen arviointi on jo alkanut juurtua osaksi normaalia koulutyötä, ovat opetelleet sitä tietoisesti jopa kymmeniä tunteja. Suurin osa edelläkävijäkouluista mahdollistaa opettajien koulutuksen työajalla. Näin kollegat pääsevät syvällisesti yhdessä pohtimaan, miten he aikovat oppimisen arviointia käytännössä toteuttaa. Lisäksi monet opettajista etsivät lisätietoa vapaa-ajallaan esimerkiksi Facebook- ja LinkedIn –ryhmistä, järjestävät itse tapaamisia ja vaihtavat ajatuksia eri asiantuntijoiden kanssa.

Vaikuttavimpana keinona pidän paikan päällä tapahtuvaa koulutusta, jossa ideoidaan, suunnitellaan, kokeillaan ja kysytään asioista kasvotusten. Toinen tapa tukea muutosta ovat vuorovaikutteiset webinaarit, joissa opettajat kuulevat uusia, konkreettisia ideoita ja vaihtavat ajatuksia keskenään. Koulut ja opettajat voivat myös itse kokoontua sparraamaan, miten uusia toimintatapoja ja työkaluja voi tehokkaimmin hyödyntää. Jos koulussa on jo asiassa edistyneempi opettaja, hän voi toimia mentorina, jakaa kokemuksia ja johdattaa muita kohti syvempiä pedagogisia oivalluksia.

Haaste myös laite- ja ohjelmistotoimittajille

Meidän digipalvelujen toimittajien tehtävänä on huolehtia paitsi laitteiston ja ohjelmiston toimivuudesta ja helppokäyttöisyydestä, myös opettajien pedagogisesta tuesta ja koulutuksesta. Samalla ohjemateriaaleja pitää kehittää entistä selkeämmiksi. Liiketoiminnan näkökulmasta tämä ei välttämättä ole yrityksille se houkuttelevin toimintatapa. Onhan omaa pedagogista osaamista vaikeampi kerryttää ja monistaa kuin pelkkää ohjelmistoa. Silti uskon niiden yritysten pärjäävän, jotka pystyvät huolehtimaan kattavasti myös tästä puolesta.

Loppukaneettina oma mielipiteeni Morpheuksen blogin alussa Neolle heittämään kysymykseen: ”Jos haluamme säilyttää arvioinnin ennallaan ja saada lisää nykyisen kaltaisia oppimistuloksia, voimme valita helpon tien ja sinisen pillerin. Jos taas haluamme uudistua ja viedä oppimisen kokonaan uudelle tasolle, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin valita punainen pilleri ja kääriä hihat. Kummanko sinä valitset?”